Maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo
Maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo tarkoittaa tapaa, jolla nykyinen maailmankaikkeus loppuu, tai jatkuuko se ikuisesti.
Maailmankaikkeuden uskotaan yleisesti syntyneen alkuräjähdyksessä, mistä on seurannut laajeneminen ja tämän laajenemisen kiihtyminen. Siitä on kuitenkin erilaisia käsityksiä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Joidenkin teorioiden mukaan maailmankaikkeus jatkaa laajenemistaan, kunnes jäljellä on enää kylmä pimeys. Toisten teorioiden mukaan laajeneminen pysähtyy ja kääntyy tiivistymiseksi, joka päättyy siihen, että kaikki aine törmää yhteen samassa pisteessä. Tämä voi olla kaiken loppu, tai siitä syntyy uusi maailmankaikkeus. Kaikissa näissä teorioissa maailmankaikkeus loppuu vasta useiden triljoonien vuosien kuluttua. On myös esitetty, että maailmankaikkeuden loppu voisi tulla yhtäkkiä.[1]
Teorioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoriat maailmankaikkeuden lopullisesta kohtalosta ovat edelleen epävarmoja, sillä ne riippuvat monesta toistaiseksi huonosti tunnetusta tekijästä. Esimerkiksi pimeän energian fysikaalinen luonne on edelleen hyvin epäselvä.[2] Skenaarioiden perusteena on muun muassa aineen, säteilyn, pimeän aineen ja pimeän energian suhteellinen osuus maailmankaikkeudessa, maailmankaikkeuden kriittinen tiheys (tiheys, joka riittäisi pysäyttämään laajenemisen)[3] ja sen laajenemisen nopeus. Varsinaisia mittaustuloksia ovat galaksien joukkoontumisen aste, etäiset supernovat ja kosmisen taustasäteilyn anisotropia.
- Maailmankaikkeuden lämpökuolemassa maailmankaikkeus on laajentunut niin, että aine ja energia ovat ohentuneet, ja lämpötila on lähellä absoluuttista nollapistettä. Viimeiset mustat aukot höyrystyvät 10100 vuoden kuluttua, eikä sen jälkeen tapahdu enää mitään.[1]
- Loppurepeytymisessä laajeneminen kiihtyy edelleen, mutta se tapahtuu yhä pienemmässä mittakaavassa. Tähdet ja planeetat alkavat ajautua erilleen, ja lopuksi hajoavat atomit.[1]
- Loppurysäyksessä maailmankaikkeuden laajeneminen ensin loppuu. Massa ja energia puristuvat yhä pienempään tilaan, mikä synnyttää mustia aukkoja. Lopulta kaikki aine on tiivistynyt jälleen yhteen pisteeseen, singulariteettiin. Niin sanotuissa ”pompputeorioissa” tästä pisteestä syntyy uusi maailmankaikkeus, tai uusi maailmankaikkeus alkaa syntyä laajentumalla jo ennen singulariteettia.[1]
- Maailmankaikkeuden luhistumisessa epävakaa Higgsin kenttä hajoaa, mikä johtaa luonnonlakien muuttumiseen äkillisesti, ja mahdollisesti kaiken aineen hajoamiseen.[1]
- Multiversumi ei koskaan loppuisi, vaan siinä rinnakkaiset maailmankaikkaudet syntyvät ja kuolevat.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Niels Halfdan Hansen: Uusi laskelma: Universumin loppu on lähellä Tieteen Kuvalehti. 3.2.2024. Viitattu 22.4.2025.
- ↑ Suominen, Mikko: Pimeän energian olemassaolo on 99,996-prosenttisen varmaa Tähdet ja avaruus. 14.9.2012. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ WMAP - Fate of the Universe WMAP's Universe. 21.12.2012. NASA. Viitattu 22.4.2013. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Davies, Paul: Kolme viimeistä minuuttia. (The Last Three Minutes: Conjectures About the Ultimate Fate of the Universe, 1994) Suomentanut Risto Varteva. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-20038-7
- Krauss, Lawrence M.: Atomi: Matka maailmankaikkeuden alusta elämän syntyyn ja siitä edelleen. (Atom: An Odyssey from the Big Bang to Life on Earth...and Beyond, 2001) Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-51-8
- Mack, Katie: Kaiken loppu : (tähtitieteellisesti ottaen). (The End of Everything: (Astrophysically Speaking), 2020) Suomentanut Perhoniemi, Tuukka. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2021. ISBN 978-952-7443-01-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Markkanen, Tapio: Liekkien loimu vai ikijää?– loppukuvan hahmottelua. Tieteessä tapahtuu, 1998, nro 7. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)